ratkaisuja henkilöstön kehittämiseen

27.5.2021

Kuten niin monen muunkin, poikkeusolojen osittainen hiljaiselo on pysäyttänyt minutkin uusien asioiden äärelle. Ammatillisesti ajatellen yksi niistä uusista näkymistä liittyy työnohjauksen työnohjaukseen. Englanninkielisessä maailmassa puhuvat coaching supervisionista, josta on viime vuosina myös kirjoitettu paljon. Tämä tarkoittaa käsitteiden määrittelyn lisäksi myös sitä, että on nähty tärkeäksi rakentaa jonkinlainen struktuuri myös ohjauskentän toimijoiden itsensä työn tueksi ja laadun varmistukseksi. 

Suomessa monet työnohjaajat ovat jo vuosia tai paremminkin vuosikymmeniä huolehtineet siitä, että toinen tai toiset työnohjaajat antavat systemaattista taustatukea omalle toiminnalle. Usein tämä on tapahtunut itseohjautuvissa vertaisryhmissä, mutta myös jonkun kokeneen työnohjaajan antamana totona (työnohjauksen työnohjaus). Toto on kuitenkin työnohjaajien suureen määrään suhteutettuna satunnaista ja vapaaehtoista.

Hankintalainsäädäntö on edellä mainitun kansainvälisen esimerkin lisäksi tuonut totoon vähän jäntevyyttä. Isojen kaupunkikuntien kilpailutuksissa työnohjaajalta edellytetään omaa työnohjausta. Toton sisältö on edelleen jokseenkin  sattumanvaraista ja jäsentymätöntä. 

Oma huomioni ja panostukseni kohdistuu nyt juuri tähän totoon. Olen sen sisällöllistä strategiaa, struktuuria ja dynaamisuutta  kehitellyt ja toivottavasti pian pääsen jakamaan sitä koulutuksen ja jonkinlaisen kirjallisen tuotoksenkin kautta koko työnohjaajien ammattikunnan käyttöön.

Sillä aikaa keskityn myös omassa työnohjaustyössäni nimenomaan toimimaan totona:toisten työnohjaajien kanssa, peilinä, mentorina, vertaisena ja valmentajana. Se tapahtuu dialogissa, refleksiivisesti sisäisiä ja ulkoisia systeemejä tarkastellen,  työnohjaajan ja työnohjauksen profiilia, perspektiiviä ja potentiaalia tutkien.