avaimia ammatilliseen kasvuun

21.9.2016 

Ei kai ole epäilystäkään, että monikulttuurisuus on teema, joka herättää sekä monenlaisia ajatuksia että tunteita. Ne ovat usein aika ristiriitaisiakin. Joku on jo lopen kyllästynyt koko aiheeseen. Moni myös edelleen sivuuttaa sen ja ajattelee, että "ei koske minua". Niitäkin on, jotka kokevat pelkoa edes keskustella kulttuurisesta diversiteetistä tai muuten vain mieluummin hyssyttelevät tai pistävät päänsä peiton alle ikäänkuin kysymystä ei olisikaan. Joku taas arvelee, että on kyse jostain aivan erilaisesta ja erillisestä tavasta toimia ja suhtautua. Varsin suuri on myös se joukko, joka kokee että asia on hoidossa, eikä sitä tarvitse ottaa sen kummemmin puheeksi, saati korostaa. Suomi ja sen työelämä on monikulttuuristunut ja valtakunnassa kaikki hyvin.

Viime viikolla eräs vetämääni koulutukseen osallistunut toimitusjohtaja arveli, että suomalaisissa organisaatioissa aletaan vasta pikkuhiljaa heräämään siihen tosiasiaan, että kulttuurinen erilaisuus aiheuttaa kuin aiheuttaakin kitkaa, jännitteitä, konflikteja tai ainakin haasteita tarkastella työyhteisön dynamiikkaa ja keskustelukulttuuria aivan uusin silmin. Tuohon arveluun minusta kiteytyy paljon. Asiat eivät hoidu pelkällä hyvällä tahdolla ja avarakatseisuudella eivätkä keskustelematta korjaannu. Joku tai jotkut kärsivät, kun tilanteita tai kysymyksiä ei käsitellä avoimesti, rehellisesti ja rakentavasti. Puhumattakaan siitä, miten diversiteetti voidaan kääntää organisaation voimavaraksi niin, että koko yhteisö aidosti tuntee hyötyvänsä siitä.

Itse olen mukana syksyn aikana useassa tilanteessa jossa on mahdollisuus näitä teemoja pohtia yhdessä.  Mistä puhutaan, kun puhutaan monikulttuurisuudesta? Mitä myyttejä siihen liittyy? Miten asioita otetaan puheeksi ja miten kohdataan? Miten työyhteisössä toimitaan oikeudenmukaisesti ja miten erilaistetaan? Mitä pitää osata, kun halutaan olla monikulttuurikompetentteja? Miten osaamme hyödyntää erilaisuutta lisäarvona? Miten löydetään oikea tasapaino, jossa jokainen voi hyvin ja kykenee käyttämään osaamistaan? Vastuu onnistumisesta on meillä kaikilla. Ihan niinkuin työyhteisössä yleensäkin - se on yhteispeliä jossa kukaan ei voi eikä saa olla vilttiketjussa.

Muutama esimerkki omasta koulutuskalenteristani: Lokakuussa Pirkanmaan sairaanhoitopiiri järjestää aiheesta koulutuspäivän omille työnohjaajilleen ja yhteistyöverkostolleen, mutta sinne ovat myös muut henkilöstön kehittämisestä ja työyhteisöjen toimivuudesta kiinnostuneet tervetulleita. Samoin lokakuun lopulla on Etelä-Pohjanmaan kesäyliopistossa esimiehille ja henkilöstön kehittämisestä vastaaville suunnattu kaksipäiväinen koulutus tarjolla. Vakuutusyhtiö Eteran asiakkaat voivat hankkia monikulttuurisiin työyhteisöihin liittyvää tilauskoulutusta.  Suomen työnohjaajatkin tarjoaa lähiviikkoina monikulttuuriosaamiseen liittyvää koulutusta, johon jäsenten lisäksi myös yhdistykseen kuulumattomattomatkin voivat ilmoittautua.  

Mahdollisuuksia siis on. Ja sama meno näyttää jatkuvan myös ensi vuoden puolella. Asiaa, esimerkkejä ja ajatuksia suomalaisissa työyhteisöissä toimivilla varmasti riittää.