ratkaisuja henkilöstön kehittämiseen

13.2.2023

Pari viikkoa on kulunut pää pyörällä, kun täydelliseksi yllätyksekseni sain Suomen työnohjaajat ry:n (STOry) vuosittain myöntämän Työnohjaustunnustuksen! Tunnustus myönnetään tammikuun lopussa vietettävänä Työnohjauksen päivänä ansioista työnohjauksen kentällä.

Työnohjaustunnustuksen valinta ei ole mikään nettiäänestys, vaan päätöksen saajasta tekee yhdistyksen hallitus sille jäseniltä tulleiden ehdotusten pohjalta. Tunnustus annetaan joko organisaatiolle tai henkilölle, ei yhdistyksessä toimimisen pohjalta, vaan työnohjauksen edistämseksi tehdystä työstä. Minun ansiokseni luettiin neljännesvuosisadan kestänyt ura päätoimisena työnohjaajana, toiminta työnohjaajien kouluttajana, väitöstutkimus työnohjauksesta, julkaistutoiminta, työnohjauksen tutkimuksen edistäminen, aktiivinen somevaikuttaminen työnohjauksen näkyvyyden lisäämiseksi, ammattieettisen neuvottelukunnan (AENK) jäsenyys sekä viimeksi valtakunnallisen 20 op työnohjauksen työnohjaajien koulutusohjelman (ToToKo®) käynnistäminen.

Elämäntyöpalkinnon, joksi tätä tunnustusta voi hyvällä syyllä kutsua, olisi samantyyppisillä perusteilla ansainnut moni muukin kollega.  Mutta mitä muuta voin sanoa, kuin että otan se nöyrästi, kiitollisena ja iloisesti vastaan! Itse on ehkä vaikea arvioida omia tekemisiään, mutta tottahan se on että olen "kehittämisorientoitunut".  Uranuurtaja on ehkä liian vahva sana, mutta työnohjaajan työtä olen tehnyt suurella intohimolla aina. No, lähes aina.

Menestys on onnellisuutta ja mielenrauhaa. Työnohjaajan työ on hyvin aineetonta ja sellaisia ovat myös tulokset. Harva pääsee niistä ulosmittamaan materiaalista hyötyä. Siksi onkin tärkeää löytää omasta työstään iloa ja merkitystä. Sellaista minä olen kokenut. Kai sitä sitten voi menestykseksikin sanoa. Iloa on tuonut se, että joku tai jotkut toiset ovat nähneet työnsä tai työyhteisönsä uusin silmin ja pystyneet lujittamaan yhteistyötään tai kokemaan onnistumista. Iloa on tuonut se, että on saantu itse tehdä kaikkea sitä, mikä Työnohjaustunnustukseni perusteena on ollut, yhdessä toisten kanssa. Yksin en olisi saavuttanut juuri mitään - tai en ainakaan olisi tuntenut siitä tyydytystä.

Yhteistyö STOryn kanssa jatkuu kirjaimellisesti tänäänkin ja työpöydällä on toto-aiheinen keskustelufoorumi tulevan kesän työnohjauskonferenssissa Porvoossa. Yksittäisissä työnohjaajakoulutuksissa vierailen kevään aikana lähinnä työnohjauksen etiikan kontekstissa. Sekä tietenkin seuraava Työohjaajaksi työnohjaajille -koulutus Turun kesäyliopistossa. Se käynnistyy toivon mukaan loppukeväästä - hakuaikaa on vielä. Ja sellaista kaikkea työnohjaukseen ja sen kehittämiseen liittyvää edelleen.

Työ siis jatkuu, ja katsotaan millaisia polkuja vielä aukeaakaan. Energiaahan on tullut vain lisää moisesta pyörityksestä.  En olisi uskonut, mutta tässä sitä vaan mennään!